 |
| Kuva: Kimmon Galleri |
Heipä hei!!! Pitkän tauon jälkeen avaan taas ajatukseni teille. Hieman myöhässä mutta kuitenkin ajattelin kertoa tapauksesta Oikea Nainen joka on levinnyt blogeissa jo jonkin aikaa.
Minä 162 cm pitkä ja pyöreä tytöstä naiseksi kasvanut ihminen. En ole ikinä olut mikään hoikka tyttö enkä kauhean tyttömäinen tyttö. Poikatyttö??? Se minä varmaan olen suurimman osan elämästäni ollut. Jo teininä harrasti kaikkea ei niin tyttömäistä kuten nyrkkeilyä ja pesäpalloa. Olen myös koko ikäni kuulut painostani ja siitä kuinka "läski" olen. Nykyään osaan jättää kommentit omaan arvoonsa. Mutta ne tuhannet solvaukset ovat jättäneet jäljen itsetuntoni joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä ajatteluuni. Vaikka vaikutan itsevarmalta ja voimakkalta ihmiseltä on minulla ollut pitkä matka päästä tähän pisteeseen. Nykyään osaan iloita siitä mitä olen enkä surra vain sitä mitä en ole.
Ja ammatikseni valitsin ajoneuvon asentaja linjan koska se nyt vain tuntui sopivimalta siihen aikaan. Nykyään olen pintakäsittelijä teollisuus maalamossa. Liekö kauhean naisellista sekään??? Ammatin valintojen takia työkaverit ovat miehiä myös yli puolet kavereistani on miehiä. He ovat kuin veljiä minulle. Autan heitä heidän parisuhde ongelmissa ja hypin puoli alastomana heidän seurassaan niin kuin hekin tekevä. Olen siis erittäin kevyt kenkäinen nainen koska suvaitsen tämän. Asuin myös puoli vuotta miespuolisen työ kaverini kanssa samassa osoteessa väli aikaisesti ja sain siittäkin sain kuulla useasti vaikka meillä EI ollut suhdetta. Muiden ihmisten on jotenkin vaikea käsittää sitä asiaa jos on ajautunut sellaiselle reitille jonka varrella on enemmän vastakkaista sukupuolta edustavia henkilöitä heidän kanssa osaa paremmin tulla toimeen, niihin on tottunut. Kyllä... Se tuntuu hyvältä kuulla olevansa hyvä jätkä MUTTA...
Minä olen myös nainen tai ainakin minä olen etsimässä naiseuttani. Ja oikeastaan perustin blogini itseni etsimisen auttamiseksi niin kuin nimikin jo kertoo. Sanoisin etten ole vielä perillä mutta matkalla siihen. Noin vuosi sitten osallistuin pin up kilpailuun joka oli minulle itselleni saavutus. Minä, kenellä ei ollut kuin rippeet itse tunnosta jäljellä osalistuin "kauneus" kilpailuun ja vielä täysin yksin. Sen jälkeen ole edennyt paljon etsiessäni naisellisuuttani. Huomaan että ei minun ystävä piirini eikä ammatin valintani tee minusta yhtään sen enempää tai vähempää naismaista. Koen että tämä minun "miehinen" puoli ruokkii taas toista osaa johon kuuluu kellohelmat, kampaukset ja meikkaaminen. Välillä odotan sitä kun työ viikko on ohi ja saa laittautua viimeisen päällä. Matka naiseuteeni ei lopu vielä vähän aikaan. En tiedä koska olen löytänyt itseni täydellisesti mutta aion tällä matkalla ottaa irti kaiken niistä vastoin käymisistä mitä eteen sattuu.
Oikea nainen ei ole silikoonia täyteen pumpattu missi eikä 200 kiloinen virtahepoa muistuttava ihminen vaan oikea nainen on se joka huolimatta siitä mitä muut sanovat tai ajattelevat on mitä on. Harrastaa juuri niitä asioita joista pitää ja tekee juurikin sitä mikä tuntuu tärkeältä. Tässä ulkonäkö painotteisessa maailmaassa unohdetaan liian helposti se että asenne on se mikä ratkaisee!
Pin up kisan jälki tunnelmat voit lukea täältä
 |
| Kuva: Kimmon Galleria |
