Jes!!! Viimeinkin olen saavuttanut taas tavoteitani. Koulutus loppui juuri ja sain todistuksen siitä. Tämän lisäksi olen töissä samassa paikassa missä suoritin työssäoppimiseni.
Kun haimme todistukset perjantaina ohjaaja lämäytti pullon pöytään.
Kun kaikki koulu asiat oli hoidettu päätimme tyttöjen kanssa lähteä terassille kulutuksen päätymisen kunniaksi. Tästähän ei voinut seurata mitään hyvää. No loppujen lopuksi löysin itseni cruisailemassa uuden tuttavuuteni Jenni kanssa Salon keskustassa.
Tässä on muutama poseeraus kuva hienon cruisailu auton vieressä. Ekassa kuvassa Jenni ja minä, toisessa taas vain minä ihan ite!!
No ilta päätyikin sitten mukavaan jutusteluun ja paljuiluun Jennin luona. Oli aivan mahtavaa päästä viettään sellaista tyttö aikaa välillä. Tämä pitää ottaa uusiksi vielä!!!
Minulle on tapahtunut viime aikoina niin paljona kaikkea jännää etten voi itsekään uskoa. Kai sitä tapahtuu kun uskaltaa vain rohkeasti lähteä mukaan juttuihin ja poistua omalta mukavuus alueeltaan. Taas minulla on se ihana tunne että olen elossa ja elän elämäni tärkeintä aikaa.
Meillä oli kuvaukset edellis viikonloppuna. Kuvauksissa oli tarkoitus kuvata vain asentoja ja kuunnella hieman mihin se oma kroppa taipuu. Tosin minä olen kuin rautakanki. Odotan innolla että syyslukukauden harrastukset alkaa että saan jäseneni vetreiksi. Mutta kyllä sieltä muutama hyväkin kuva saatiin aikaiseksi. Minusta nämä ovat parhaimpia kuvia mitä minusta on otettu.
Kuvaaja: Tuukka Pajuniemi
Ilmeet ei velä välttämättä ole parhaat mahdolliset joka kuvassa mutta harjoitus tekee mestarin. Oma suosikki on tuo toiseksi alin jossa makaan mahallani. Kertokaahan mistä kuvasta pidätte eniten?
Lauantaina osallistuin Forssan paikallisessa pubissa (pub hukka) järjestettäviin pin up kilpailuihin. Jo hakemusta tekiessäni ajattelin etten voi päästä joukkoon. Minä halusin kokeilla onneani.
Ja siltä se vastaus tuli viikkoa ennen kisoja!!! Apua!!! Oikeesti!!! Ei kaih!!! Olivat ensinmäiset ajatukset asiasta ja olin varma että viesti oli tullut väärälle henkilölle. Mutta seuraavan viestin saatuani en voinut olla enään sitä mieltä. Silloin alkoi se jännitys. Paniikki!!! Epätoivo!!!!
Perjantaina mä ressasin ihan kaikkea! Mikään ei onnistunut. Ja perjantai iltana nukkumaan mennessä olin vieläkin epävarma koko kisasta mutta päätin että avoimin mielin lähden hakemaan uusia kokemuksia.
Ja kun koitti tämä odotettu hetki lauantai iltana ja piti esiintyä muiden jo hieman kokeneempien tyttöjen kanssa ainoat ajatukseni oli älä kompastu koroilla ja hymyile, hymyile hymyile!!! Loppujen lopuksi olen todella tyytyväinen iltaan. Kanssa kilpailija ja järjestäjät olivat mahtavia.
Tässä on taas minun esittely vuoroni
minulla ei ole kuvaa jossa näkyisi kaikki 8 kilpailijaa mutta tässä osa
Tässä poseeraa illan voittaja! Satulla on asennetta!!!
Minä tein sen!Siis minä? Se tyttö koulussa jota kiusattiin, nimiteltiin ja syrjittiin. Se tyttö teini iän alku vaiheilla joka oli mieluummin hiljaa kun avasi suunsa. Se tyttö joka olisi minä hetkenä vaan kadota maan päältä jos vain olisi ollut mahdollista.
Taas pitkän ajan jälkeen tunnen olevani elossa. Tunnen olevani nainen. Onnellinen!!! Tunnen olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan. Koska minä tein sen voitin taas kerran omat negatiiviset ajatukset enkä tällä kertaa kuunnellut muiden puheita vaan päätin aivan itse.
Tämä kisa merkitsi minulle todella paljon. Enemmän kuin itse ajattelin. Alkuviikon ajatukseni on pyörineet todella villisti ympyrää. Mikä minä olen, mikä minusta piti tulla, mihin olen menossa ja missä olen nyt.
Nyt tiedän että olen yhtä kokemusta rikkaampi ja henkisesti paljon vahvempi. Vaikka luulin jo kulkeneeni oikeaa tietä niin huomasin että kuljinkin polkua tien vieressä vieläkin etsien itseäni ja asennettani. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin hyvä tunne siitä että oikeaan suuntaan kuljen.
